Siirry pääsisältöön

Toinen koronavuosi takana


Eipä osannut odottaa, että tulisi toinenkin koronavuosi.
Nyt aloitetaan kolmatta. Kirjoitan tätä Tallinnassa, koronaa peläten ja uhmaten, kolmesti rokotettuna, silti suojattomana. Korona voi tarttua Vantaalla ja Tallinnassa. Samoja asioita teen kummassakin, istun sisällä ja luen, katson televisiota, Vantaalla enimmäkseen Netflixiä tai Areenaa, täällä Eestin ykköskanavaa (muut ei minulla näy) ja DVD-elokuvia, käyn jääkaapilla, keitän kahvia, imuroida pitäisi - en viitsi vielä tänäänkään, mietin uloslähtöä, siirrän sitäkin, huomenna ehkä... Joskus joku soittaa, niistä puheluista ilahdun. Itse olen arempi soittamaan, kuvittelen muilla olevan tärkeää tekemistä. Kaupassa on käytävä välillä, maski naamalla, ihmisiä väistellen.  

Yhtenä päivänä kirjoitin päiväkirjaani listan asioista, jotka jäivät erityisesti mieleen viime vuodesta. Oli tärkeitä paikkoja, lyhyitä ja pitkiä vierailuita: Kiteen mökki, Häädemeesten talo, Kustavi, Ahvenanmaa, Lappi, Lieksa, Saarenmaa, Latvian Cesis, Tukholma ja tämä Tallinna. Oli myös kirjoja, elokuvia, näyttelyitä,  tapahtumia, museokäyntejä. Äitiä, lapsia, lapsenlapsia, sukulaisia ja ystäviä näki joskus, kasvavat, muuttuvat, vanhenevat, elämä menee nopeasti eteenpäin, heillä ja minulla. Pienille asioille, ajalle, kohtaamisille, tavallisille tekemisille on alkanut antaa enemmän arvoa. Silti olisin halunnut  enemmän. 

Olen ollut nyt reilun vuoden poissa (aktuaarin) töistä. On vaikea erottaa, missä määrin oma elämä on muuttunut koronan ja missä määrin "vapaanaolon" takia. Ns. "vapaus" ei ole ollut lähimainkaan niin vapaata kuin ennen töistä poisjääntiä kuvittelin. Kaikki ei varmaankaan johdu koronasta, mutta osansa silläkin on.

Muutamia tunnelmia kuluneelta vuodelta:

Paikka: Vantaan Kuusijärvi (syksy 2021). Päiväkävelyllä.
Paikka: Kahvila Brändössä Ahvenanmaalla (kevät 2021). Odotellaan pizzoja.
Paikka: Kustavi, Vuosnaisten sataman vieressä sijaitsevasta Spaunasta ostetut pizzat (kevät 2021). Spaunassa haluan käydä joka kerta Kustavissa käydessäni.
Paikka: Tikkurilan uusi kirkko. Tikkurilan keskusta on pikkuhiljaa löytämässä uuden muodon ja merkityksen. Nyt on jo uusi tori, jossa ollut kesällä kiva ulkokahvila ja silloin tällöin joitakin tapahtumia. Kirjastokin on sopivasti lähellä.  
Paikka: Brändön kunnan rantoja Ahvenanmaalla (kevät 2021). Ahvenanmaa oli viime kesänä monen matkakohteena. Jokohan ensi kesänä pääsisi Brändötä pitemmälle?
Paikka: Saarenmaa, Sõrven majakka (toukokuu 2021).  Saarenmaalla ei ollut turisteja, mistä johtuen löysimme Kuressaaresta hotellihuoneen, joka oli hieno ja edullinen eikä lautoillakaan ollut ruuhkaa. Ruokaa sai, silloiset määräykset huomioonottaen, ravintoloiden terasseilta. Se terassiruokailu ei aina ollut kovin mukavaa, esim. "tuulimyllyravintolan" pihapöytä noin nolla-asteisessa vesisateessa ei ollut ollenkaan kiva. Kaksi yötä oli parempi kuin yksi, mutta eihän siinä ajassa tietenkään paljoa ehtinyt näkemään. Uudelleen taas joskus, toivottavasti...
Paikka: Häädemeeste (kesä 2021). Jokainen uusi otus, jokainen uusi kasvi omalla tontilla oli "löytö". Voi olla, etteivät nuo kaikki kesän otukset olleet kovin "hyviä" kasviston ym. kannalta, mutta oli ne aika jännittävän näköisiä. 
Paikka: Lutherin vanha tehdasalue Tallinnassa Veerennin kaupunginosassa. Tälle tehdasalueelle on olemassa kehitys-/rakennussuunnitelma ja mikäli sitä aletaan toteuttaa, alue muuttuu totaalisesti eri näköiseksi. Minua kiinnostavat kovasti nämä rappeutumassa olevat alueet, niissä on viestejä vanhasta ajasta ja näen niissä kauneutta, jota on vaikea selittää.
Paikka: Kiutaköngäs, Kuusamo (syksy 2021). Suunniteltu Lapin reissu kuihtui Kuusamo-Rovaniemi-Kemi-reissuksi. Ruskaa hyvin vähän, mutta ei Rovaniemessäkään mitään vikaa ollut. Pari erinomaista museota muunmuassa. Uusi yritys ensi syksynä? Tuli käytyä myös Kiutakönkäällä, edellinen käynti varmaan noin 30 vuotta sitten. 
Paikka: Kosmonautika Puhkekeskus, Häädemeeste. Viime kesänä tuli käytyä usein "ulkona" syömässä. Kosmonautikan kalakotletit olivat alkukesällä suosikkiannokseni. Kolmannen kotlettiannoksen jälkeen suostuin lopulta kokeilemaan jotain muuta. Vielä useammin käytiin Häädemeesten Trahterissa, jossa oli päivittäin vaihtuva ruokalista ja jokainen noista ruuista oli kokemuksemme mukaan "syötävä", edullisiakin olivat. Nyt kun olen tuon Trahterin löytänyt, noin 10 vuoden empimisen jälkeen, siitä on tullut kantapaikka.
Ps. Kosmonautika on ollut myynnissä, kalliiseen hintaan. Toivottavasti paikalla on tulevaisuutta ja ruokapaikka säilyy entisen tasoisena!
Paikka: Kemi, Aurora Motelli (syksy 2021). Kun kyseessä on vähän halvempi majoituspaikka, voi löytää jotain erilaista. Tämän motellin erilaisuus oli ala-aula ja porraskäytävät. En tiedä, mitä rakennuksessa on aiemmin ollut. Huoneet normaalit.
Paikka: Kablin ranta, Häädemeeste. Kablin luontopolku oli tämän kesän suosikkini, polku myötäpäivään tai vastapäivään, vähän erilaisia poikkeamia  jne. Kablin ranta on aina erilainen, veden korkeus, tuulet, kasvit, linnut,  pilvet, ihmiset, hiekan muodot....
Paikka: Kuva otettu laivan ikkunasta Tukholma-risteilyllä palatessa, Hgin edustan saari (joulukuu 2021). Halpa risteily, jälleen koronaa uhmaten ja peläten, Tukholmassa pakkassää ja joulun tulon tuntua, paras jouluglögi pitkään aikaan kellariravintolassa, lihapullia. Jostain syystä "ruotsalainen joulu" viehättää, tulisiko Astrid Lindgrenin kirjoista?
Paikka: Närsäkkälä, Kitee (marraskuu 2021). Talven tulon ensimmäiset merkit. 
Hirvipaisti Närsäkkälän metsästysmajalla, lähes jokavuotinen traditio käydä siellä. Pystyi yöpymään mökillä, ei ollut vielä liikaa lunta eikä pakkasta.
Paikka: Cesis, Latvia (kesä 2021). Häädemeesten mökiltä on mukavaa tehdä retkiä lähialueille. Tämä retki oli Latvian pohjoisosassa olevaan Cesis-nimiseen kaupunkiin. Uusi kaupunki minulle. Google Maps helpottaa nykyisin valtavasti ajoreittien löytämistä. Parkkipaikkojen löytäminen on tosin entiseen tapaan hankalaa.  Ilmaisten parkkipaikkojen löytäminen erityisesti. Maksaminenkin olisi ok, mutta välillä sen käytännössä toteuttaminen hankalaa. 
Paikka: Tennonniemi, Kitee (kesä 2021). Vakio kuvauskohde. Joka kesä, monta auringonlaskua. Ymmärrän hyvin, jos kuvien katsojia alkaa kyllästyttää. Puolustus: Jokainen auringonlasku on HIEMAN erinäköinen.

Paikka: Ruunaan kosket Lieksassa (kevät 2021). Tuon sillan jälkeen näkyy Neitikoski, joka oli keväällä runsasvetinen ja hieno! Kesällä varmasti enemmän kävijöitä.
Paikka: Pyhäjärven rantaharju (Kevät 2021). Jo nuorena tyttönä kävin kävelemässä tällä harjulla, "mini-Punkaharju". Siellä sai yksin miettiä omia asioitaan, haaveilla.  
Paikka: Vartsala, Kustavi (kevät 2021).  Kustavi on minulle vielä uutta. Sieltä pääsee Ahvenanmaalle, merenrannalla on kallioita, pähkinäpensaat kasvavat, kivikoissa on käärmeitä. Kaikenlaisia mahdollisuuksia.
Paikka: Häädemeeste (kesä 2021). Minun taloni ei sijaitse rannalla, lyhyen kävelymatkan päässä tosin. Rannan olemassaolo on minulle tärkeä. On ylellistä, liiankin(?) ylellistä, että pääsen halutessani kävelemään näitä rantoja pitkin. Meri ja ranta on aina erilainen. Vesi voi olla korkealla tai matalalla, rannalle on voinut ajelehtia jotain, vesi on voinut muovata hiekkaan kuvioita. Useinmiten rannalla ei ole ketään muita.  Meren takana on koko maailma...
Paikka: Ruunaan kosket (kevät 2021). Tässä kuvissa eivät kosket vielä näy, tuli jo epäusko koko koskien olemassaolosta (ts. ovat jossain liian kaukana?). Mutta kaunista tämäkin. Vesi ja pilvet - näitä kuvia minulla taitaa olla aika paljon.
Paikka: Kiteen Pyhäjärvi (huhtikuun alku 2021). Oli tarkoitus hiihtää jäällä. Lumikerros oli kuitenkin jo kovin ohut, vanhat sukset lipsuivat, hiihtäminen olisi ollut helpompaa muutamaa viikkoa aikaisemmin. Veli oli tehnyt kairalla jäähän reiän, josta sai vettä saunaan. Jäällä oli paljon pilkkijöitä. Talven jälkeen valo tuntui hyvältä. 
Paikka: Kiteen Pyhäjärvi (huhtikuun loppu 2021). On ollut ylellistä olla katsomassa kahtena keväänä jäiden lähtöä. Keväällä 2020 jäät läksivät rytinällä, hakaten niemen rantapenkkaa kovalla äänellä,  Kevään 2021 jäidenlähtö oli rauhallinen. 

Paikka: Häädemeeste, Kablin luontopolku (kevät 2021). Häädemeesten hienoin aika on kevät! 


Paikka: Kitee (syksy 2021). Pitkään harkittu asia, puiden kaataminen, toteutui. Puut ovat nyt poissa, risusavotta edessä. Opeteltava elämään uudessa ympäristössä. Omat mieltymykset vai turvallisuus? Turvallisuus voitti. Mutta näin aluksi näyttää kovin rumalta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haikolan kylä ja asumisen malli Jyskyjärveltä

Kalevalasta on Jyskyjärvelle matkaa noin 120 km. Maisemat ovat metsä- ja suomaisemia, Tien varrella ei juurikaan ole asutusta. Kalevalasta n. 45 km oli tienviitta Haikolan kylään. Sivutien varrella oli jäkälämetsä. Haikola Kuvittelin olevani Haikolassa ensimmäistä kertaa, mutta vuoden 2002 matkani päiväkirjoista ja valokuvista paljastui, että myös tuolla matkalla kävimme Haikolassa. Ostin tuolloin kuuluisan kirjailija Ortjo Stepanovin Kotikunnan tarina -teokset. Jos olisin lukenut nuo kirjat, muistaisin ehkä paremmin Haikolassa käyneeni. Haikolan kylä on saaressa. Kylä tyhjennettiin asukkaista 1950-1960 -luvulla. Sen jälkeen siellä on ollut vain kesäasukkaita. Haikola on yksi parhaiten säilyneistä kyläkokonaisuuksista Vienan Karjalassa. Juminkeko-säätiö tukee kylän elvyttämistä, yhteistyökumppanina on paikallinen Ortjo Stepanovin säätiö .  Ortjo Stepanov in (1920 -1998) talo. Kotikunnan tarina -sarja koostuu kuudesta erillis

Koronakesä 2020 - sekalaisia muistoja loppukesän Virosta ja Latviasta

Jälkikäteen tuntuu, että huolimatta koronasta Virossa ja Latviassa pystyi viime kesänä liikkumaan aika lailla normaalisti.  Pahoin pelkään, että tuleva kesä on tässä suhteessa erilainen. Viron pahin koronahuippu on nyt  toivottavasti takana, mutta päivittäiset tartuntamäärät ovat edelleen  moninkertaiset Suomen lukuihin verrattuna. Latvian tilanne ei näytä juurikaan paremmalta. Rokotuksia on, mutta on myös virusmuunnoksia. Uskaltaako vai ei? Onko järkevää? Matkustamiseen liittyy vielä rajoituksia: Viroon pääsisi, mutta paluu hankalampaa. Latvian raja lienee vielä käytännössä kiinni? Elokuun 2020 alussa Viron ja Latvian raja oli auki ja Suomen ja Viron välinen matkustaminen sujui jotenkuten normaalisti. Kuten jo alkukesällä, myös elokuussa ajeltiin Virossa ja Latvian pohjoisosissa.  Reitti: Häädemeeste -Staicele - Mazsalaca - Rujiena - Valga - Karksi-Nuia - Häädemeeste, yhteensä noin 300 km. Staicele , tuttu jo alkukesältä Mazsalaca Mazsalacan turisti-infosta saimme vinkin hyvästä ruoka

Helmi Rekina 85 v - syntymäpäivät Kalevalassa

Olen tavannut Helmi Rekinan kerran aikaisemmin. Se tapahtui syksyllä 2011, kun olin Niikonmatkojen järjestämällä Jyskyjärven ruskamatkalla. Silloin kuulimme hänen laulamistaan Jyskyjärvellä. Hänenkin esityksiään on koottu CD:lle "Vertaistaan kun rakastaa" (Äänitykset ja editointi Petri Niikko).  Helmi Rekina Jyskyjärvellä syksyllä 2011 Nyt olimme tulleet Helmi Rekinan syntymäpäiville Kalevalaan. Emme oikeastaan tienneet, millaiset juhlat oli luvassa. Saimme aidot vienankarjalaiset syntymäpäivät. Juhlasankarilla tällä kertaa kiharat: Olimme kunniavieraita. Muiden vieraiden tuloa oli ilmeisesti jonkin verran porrastettu. Meitä oli yhtä aikaa "pöydällinen". Muut olivat sukulaisia (ja sukulaistensukulaisia?). Ruokajuomaa oli kahta lajia: kirkasta ja värillistä (karpalokonjakkia). Lisäksi myös mehua. Tässä kaadetaan kirkasta: Venäjällä kuuluu nostaa maljoja kaikelle, niin nytkin. Syödä kuuluu hitaasti - mitä minä en oikein osaa. Tarjolla erilais