Siirry pääsisältöön

Koronakesä 2020 - sekalaisia muistoja loppukesän Virosta ja Latviasta


Jälkikäteen tuntuu, että huolimatta koronasta Virossa ja Latviassa pystyi viime kesänä liikkumaan aika lailla normaalisti.  Pahoin pelkään, että tuleva kesä on tässä suhteessa erilainen. Viron pahin koronahuippu on nyt  toivottavasti takana, mutta päivittäiset tartuntamäärät ovat edelleen  moninkertaiset Suomen lukuihin verrattuna. Latvian tilanne ei näytä juurikaan paremmalta. Rokotuksia on, mutta on myös virusmuunnoksia. Uskaltaako vai ei? Onko järkevää? Matkustamiseen liittyy vielä rajoituksia: Viroon pääsisi, mutta paluu hankalampaa. Latvian raja lienee vielä käytännössä kiinni?

Elokuun 2020 alussa Viron ja Latvian raja oli auki ja Suomen ja Viron välinen matkustaminen sujui jotenkuten normaalisti. Kuten jo alkukesällä, myös elokuussa ajeltiin Virossa ja Latvian pohjoisosissa. 

Reitti: Häädemeeste -Staicele - Mazsalaca - Rujiena - Valga - Karksi-Nuia - Häädemeeste, yhteensä noin 300 km.

Staicele, tuttu jo alkukesältä


Mazsalaca
Mazsalacan turisti-infosta saimme vinkin hyvästä ruokapaikasta (liekö ollut ainoa avoinna oleva?): Miks (Pernavas iela 5). Samassa yhteydessä tarjolla myös majoitusta. Ruoka-annokset olivat jo tuttuun tapaan runsaat, maukkaat ja edulliset. Tuttua oli myös kovaääninen diskomusiikki, joka tuntuu usein olevan  henkilökunnan mieleen.



Salaca-joki näytti olevan melojien suosiossa. 
Hautausmaan lähellä oli kesäistäkin kesäisempi näkymä lähivesistöön.
Rujienassa oli meneillään kesätapahtuma  "Pilsetas svetki 2020". Oli markkinaa, soittoa ja kansaa paikalla sekä vieraspaikkakuntalaisia hämääviä liikennejärjestelyitä. Torimyyjillä oli pöydillään käsitöitä, rautaesineitä, hunajaa, yrttipusseja, asiakaspalvelua ainakin viroksi ja latviaksi. 
Oltiin kahvin tarpeessa. Sopiva kahvipaikka Kafejnica e.d.a. (Valdemara iela 5). Kahvi, mehu ja kaksi jälkkäriä (pöytään tarjoiltuna) maksoivat yhteensä vähän yli 5 euroa.  
Laululava tälläkin paikkakunnalla, restauroitu 2018. 
Säveltäjä Evalds Silinsin patsas
Mukavan näköinen ruokapaikkakin (Tris braugi)  olisi ollut, mutta sisällä oli liian pitkä jono ruuan tilaajia. 




Valka/Valga on rajakaupunki Viron ja Latvian rajalla.   Alla oleva kirkko on Latvian puolella. Yritettiin löytää Latvian puoleisesta Valkasta turistitoimisto (löytyi) ja sieltä englantia puhuva virkailija (löytyi)  ja jokin ruokapaikka (ei löytynyt, turistitoimiston tyttö neuvoi yhden, mutta osoittautui paikan päällä, ettei ko. ravintola ollut auki). Keskusta ei ollut kovin turistiystävällinen muutenkaan, hyvin vaisun oloinen ja rakennustöiden alla. Ainoastaan keskustan suuressa Super Alkossa oli vähän vilkkaampaa.

Viron puoleinen Valga tuntui elävämmältä. Ruokapaikkakin löytyi Voormehe Pubista Julius Kuperjanovin kadulta. Syötiin "Liha punases Marinaadis"-annokset. Iso annos maksoi 4,30e ja pieni 3,20 e (kuva alla). Ikkunalla aito samovaari, muuten paikka kuin brittipubi. Ruokapaikkana ok ja vessa kunnollinen.
 
Yllä Valgan rautatieasema (rakennettu 1949)  ja alla Tarto-Valga-rautatien 110-vuotisjuhlan (1887-1997) kunniaksi  tuotu veturi.

Mökkiseudullani on joka kesä Päikeseloojung -festivaali. Alla kuva Häädemeesten ortodoksikirkosta (Häädemeeste õigeusu kirik), jossa oli "Suve imeliset värvid"-konsertti 3.8.2020, esiintyjinä Karmen Puis (sopraano), Priit Volmer (basso) ja Jaanika Rand-Sirp (piano). Liput maksoivat 10 euroa. Hieno konsertti! Loppu ilta mökillä kuluikin siihen, että googlailin ko. esiintyjiä ja illan kappaleita Youtubesta. En ole mikään klassisen musiikin tuntija enkä osaa arvioida tuon illan esityksien tasoa, mutta minunlaiselleni maallikolle nuo venäjän-, viron- ja ruotsinkin (Sibeliusta) kieliset esitykset kuulostivat aivan täydellisiltä.   
Lounais-Viron viimeiseen kylään ennen Latvian rajaa, Iklaan, ilmestyi viime kesänä uusi kahvila. Aloitusajankohta oli taatusti aika huono, kun ko. kahvilan ohi ajelivat vain harvat virolaiset ja latvialaiset. Ehkä tänä kesänä jo löytyy lisää asiakkaita?

Hiljaista oli kesällä Pärnussakin. Elokuun alussa oli vähän vilkkaampaa ainakin ranta-alueella. Oli jalkapallotapahtumaa ja vesiurheilijoita. 


Kesä loppui elokuun lopussa Kablin rannan  "muinaistuliin". Kuten kuvasta näkyy, oli tuulista ja sateista. Jo yhdeksän maissa oli pimeää. 

Viron ruokakaupassa on mukava käydä. Sieltä löytää erilaisia ruokia kuin suomalaisista. Alla yhden illan (Selveristä ostettu) iltapala.
Häädemeesten rantaniityt. Polut märkiä, oli väärät kengät.

Tartossakin ehdittiin pikaisesti käymään syyskuun alussa. Ajankohta oli typerästi valittu, sillä kansallismuseo oli kiinni, syynä ilmeisesti tulossa ollut rallitapahtuma. Olen käynyt Tarton museossa kerran aikaisemmin ja olisin nyt halunnut välttämättä näyttää sen myös kaverilleni. 
Muuten ajelu Tartoon oli ihan mukava. Menomatkalla poikettiin Võrtsjärven rannalla (Oiu) ja käytiin syömässä Piilu Baarissa Puhjassa

Piilu Baarin annokseni, possua + sieniä+sipulia ( 7 euroa)
Tarton parkkeerausjärjestelyt olivat jotenkin hankalia: Parkkeeraus maksullista, mutta 2 tuntia parkkikellon kanssa ilmaista. Tästä tietystikin seurasi, että yritettiin ehtiä kahdessa tunnissa kävellä Tarto läpi.  Olisi voinut maksaakin, mutta maksulaitetta ei parkkeeratessa näkynyt missään (löytyi myöhemmin).  Tarto olisi taatusti tienannut meistä enemmän, jos parkkeeraus olisi ollut ilmaista!
Nyt käytiin pikaisesti kahvilla, tähtitornin museossa ja parissa kaupassa. Kahvipaikka oli vähän tylsä ja kallis ja tähtitornin museosta en saanut oikein mitään irti, vaikka toki hyvä museo olikin.
Tarto on kiva paikka, mutta tällä kertaa käynti jäi jotenkin vajavaiseksi. Paremmalla onnella ja viitseliäisyydellä joskus toiste!

Omalla mökillä riitti puuhaa. Marjojakin oli: Viime kesänä oli paljon vadelmia ja karhunvatukoita. Mustaherukoita oli aiempaa vähemmän. En tiedä, miksi. Viinirypäleiden suhteen en ole osannut tehdä oikein mitään aiempina kesinä: Syönyt muutaman tertun ja loput jääneet linnuille. Nyt ostin mehumaijan ja kokeilin keittää mehuksi. Minun mielestäni mehusta tuli ihan kelvollista, mikä oli hyvä saavutus, sillä en ole koskaan aiemmin keittänyt mehuja. Omenasato oli surkea.

Tallinkin laivoilla oli aika väljää. Buffet-aamiaisilla oli kuitenkin joka kerta paljon syöjiä. Olen harrastanut noita buffet-aamiaisia ja -ruokailuja hyvin vähän, mutta viime kesänä tuli kokeiltua taas useamman kerran. Aamiaisiin kuitenkin kyllästyi muutaman kerran jälkeen, sillä tarjonta oli joka kerta suurinpiirtein samanlainen.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesätuulella Pietarissa

Heinäkuun alun omatoimimatka päättyi Pietariin. Olin yöpynyt matkalla Viipurissa ja Terijoella (niistä kirjoitin edellisissä blogeissani). Terijoelta matkustin Pietariin bussilla (bussi nro 211). Bussi ei ole mukava eikä nopea, mutta sopii sellaiselle, joka haluaa nähdä puolitoista tuntia metsää,  hiekkarantoja, Pietarin lähiöalueita ja paikallisia kanssamatkustajia. Sekä juna että bussi ovat edullisia, mutta bussi  on näistä halvempi, matka Terijoelta Pietariin maksoi alle kaksi euroa.  Onnekseni sain hyvän istumapaikan, selkä tosin menosuuntaan, mutta matkalaukku ja reppu mahtuivat  eteeni lattialle. Välipysäkkejä oli kymmeniä, toiseksi viimeisellä kaikki poistuivat bussista. Minä sitten kysymään, että pitääkö minunkin jäädä. Piti jäädä. Kysyin kuljettajalta metroasema Tsornaja retskan suuntaa ja matkalla vielä tarkistin ohikulkijalta. Metrolla pääsin (vaihtamatta) hotellille. Olin varannut yöpymispaikaksi huoneen Hotel Gogolista, joka sijaitsee Heinätorin (Sennaja ploshad)  lä

Haikolan kylä ja asumisen malli Jyskyjärveltä

Kalevalasta on Jyskyjärvelle matkaa noin 120 km. Maisemat ovat metsä- ja suomaisemia, Tien varrella ei juurikaan ole asutusta. Kalevalasta n. 45 km oli tienviitta Haikolan kylään. Sivutien varrella oli jäkälämetsä. Haikola Kuvittelin olevani Haikolassa ensimmäistä kertaa, mutta vuoden 2002 matkani päiväkirjoista ja valokuvista paljastui, että myös tuolla matkalla kävimme Haikolassa. Ostin tuolloin kuuluisan kirjailija Ortjo Stepanovin Kotikunnan tarina -teokset. Jos olisin lukenut nuo kirjat, muistaisin ehkä paremmin Haikolassa käyneeni. Haikolan kylä on saaressa. Kylä tyhjennettiin asukkaista 1950-1960 -luvulla. Sen jälkeen siellä on ollut vain kesäasukkaita. Haikola on yksi parhaiten säilyneistä kyläkokonaisuuksista Vienan Karjalassa. Juminkeko-säätiö tukee kylän elvyttämistä, yhteistyökumppanina on paikallinen Ortjo Stepanovin säätiö .  Ortjo Stepanov in (1920 -1998) talo. Kotikunnan tarina -sarja koostuu kuudesta erillis

Koronakesä 2020 - Limbazi ja muita suorituksia

Kesä 2020 oli minulle Etelä-Viron, Pohjois-Latvian ja Suomenkin aikaa.  Ehkä enemmän lähialuereissaamista kuin minään aiempana kesänä. Kun nyt selaan valokuvia, minusta tuntuu, että tuo kesä tuli tehokkaasti "suoritettua".  Keräsin elämyksiä, kuvasin ja kirjoitin päiväkirjaa.  Ei tullut hukkaan heitettyjä päiviä, ellei muutamaa pyykinpesupäivää Vantaalla sellaiseksi lasketa. Yritin olla onnellinen pienistä ja suurista asioista, elää tässä ja nyt, tehdä töitä ja olla sosiaalinen, mutta ei se niin helppoa ollut!   Viron mökiltäni on matkaa Pärnuun 45 km ja Latvian rajalle vajaa parikymmentä kilometriä. Latvian puolella on lähinnä Ainazi (erityisen suosittu sekä suomalaisten että virolaisten piirissä viime vuosina, koska siellä on ison tien varressa Super Alko) ja vähän kauempana isompi Salasgriva. Salasgrivassa on paitsi ruokakauppoja ja rautakauppa, myös hyvä ruokapaikka.  Mökiltä on helppo tehdä pieniä retkiä lähiseudulle. Pienemmätkin tiet ovat hyviä ja liikenne vähäistä. Ke