Saavuimme Marrakeshiin marraskuun 6. päivän iltana puoli kymmenen maissa. Takana oli pitkä ajomatka Fesistä. Loppumatkan ukkosmyrsky oli ilmeisesti kastellut myös Marrakeshin. Ennen majoittumista menimme syömään Jemaa el-Fnaan , kaupungin tunnetuimman torin, varrella olevaan ravintolaan. Illallinen maistui. Lihaa, viikunoita, saksanpähkinöitä. Lihan alkuperää pohdittiin, nautaa, lammasta ja kamelia? Jälkiruokana jälleen appelsiiniviipaleita, joiden päälle oli ripoteltu kanelia. Tori oli märkä ja sade lienee karkoittanut osan ihmisistä. Edellisestä Marrakesh-matkastani mieleeni jäivät torin tungos ja lampaan päät. joita ei saanut kuvata. Lampaan päitä oli nytkin esillä. Pöytiä oli enemmän kuin viimeksi. Torin katselu jäi aika vähiin, pitkän matkapäivän ja hyvän illallisen jälkeen teki mieli jo nukkumaan. Ehkä olisi kuitenkin pitänyt katsoa tarkemmin, sillä tämä aukio on Marrakeshin ykkösnähtävyys ja toista kertaa emme enää torille tulleet. Muisto Fes