Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2015.

Kohtauspaikkana Istanbul

Istanbulissa kohtaavat uskonnot, aikakaudet ja ihmiset. Moskeijoita on kaikkialla ja jokaisessa (?) niistä lyijykynän muotoiset minareetit Mutta löytyy Istanbulista merkkejä muistakin uskonnoista Kävely palkitsee. Mitä syrjäisempi kuja sen parempi. Mielleyhtymiä menneiltä vuosikymmeniltä ja Amerikasta. Mukulakivikadut ovat hauskannäköisiä, mutta sateella jyrkkä alamäki on rasittavan liukas. Istanbulin kaduilla juoksentelee kulkukoiria. En ymmärrä miksi. Vanhaa ja uutta sopusoinnussa keskenään (?) Kadiköy on Bosporinsalmen toisella puolella. Nyt sinne pääsee paitsi laivalla myös Bosporin salmen ali menevällä junalla. Tähän asti olin kulkenut Istanbulin raitiovaunuissa automaateista myytävillä jetoneilla. Oli aika siirtyä nykyaikaan eli ostettava ladattava matkakortti. Ostaminen ei ollut ihan helppoa. Yhdestä paikasta sai istanbulkartin ja viitttoilua kera turkinkielisen selityksen. Lataus piti t

Pysyvät matkamuistot

Pysyvin matkamuisto voi olla myös ei-konkreettinen. Jokin ajatus, tunnelma, muisto,  joka yhdistyy tiettyyn hetkeen ja paikkaan. Sitä ei voi suunnitella etukäteen - tulee, jos on tullakseen. Sitä ei voi häivyttää mielestään, vaikka tahtoisikin. Tämä matkamuisto voi olla pieni hassu välikohtaus, jokin oivallus, se voi olla täydellisen onnen hetki tai hyvin surullinen, ahdistavakin. Usein tietää vasta monien vuosien jälkeen, mikä on pysyvin muisto kustakin matkasta. Joistakin matkoista ei jää mitään, joidenkin muisto voi  pysyä mielessä koko elämän ajan. Istanbulista ei luultavasti jäänyt kovin surullisia muistoja, jos nyt ei täydellisen onnen hetkiäkään. Oli hyviä hetkiä ja yksi melkein täydellinen - sellainen hetki, jonka takia kannatti (nytkin) matkustaa. Minulla on monia muistoja matkoiltani islamilaisen kulttuurin maihin. Niitä matkoja ei ole kovin monta, mutta jokainen niistä on ollut minulle tärkeä: Löytyi asioita, joita en tiennyt olevankaan. Ymmärrys lisääntyi, mutta samal