Kotona kaikkialla

Raitiovaunuajelu Pietarissa maksaa 25 ruplaa. Lipun voi ostaa rahastajalta. Kokeilimme reittiä nro 6. Nousimme kyytiin "moskeijapysäkiltä". Olen käynyt kerran aikaisemmin Pietarin moskeijassa (ks. linkki ). Silloin oli perjantai ja moskeijan seutu siksi vilkkaampi. Nyt paikalla olivat vain remonttimiehet ja yksi kerjäläinen. Komeat minareetit olivat rakennustelineiden alla piilossa. Kuutosen reitti ulottui Vasilinsaaren perukoille. Taas oli eri näköistä kuin olin etukäteen kuvitellut. Mielikuvani olin luonut karttaa katsomalla,  uskoin löytäväni ankeaa ja hämäräperäistä satamaseutua. No, sitähän  se ei todellakaan ollut. Jos jostain vielä löytäisi raitiovaunujen reittikartan, olisi helpompi suunnistaa! Näinkin se sujui. Rahastaja kävi kylläkin kyselemässä jotain, ehkä ihmetteli, mihin ollaan menossa. No, sitähän emme varsinaisesti itsekään tienneet. Myös Nevskin seuduilla on pari paikkaa, joissa kannattaa käydä joka kerta. Vi

Kirjoitin viimeksi Pietariin matkustamisesta. Matka vei päivän, Pietarin näkemiseen jäi kaksi päivää. Kahdessa päivässä ei paljoa ehdi. Jokaisella matkalla pitäisi kokea jotain täysin uutta. Toisaalta haluaisi palata tuttuihin paikkoihin toivoen toistavansa jonkin vanhan elämyksen - vaikka tietääkin, että järisyttävimpiä elämyksiä ei voi toistaa. On erilainen sää tai valo, eri ihmiset, kohde on jotenkin erilainen, ehkä jotain on lisätty, korjattu, poistettu, ja ennenkaikkea, itselle on tapahtunut kaikenlaista, ajatukset ja tunteet ovat muuttuneet. Uusista paikoista puolestaan hakee myös vanhoja asioita. Uudet asiat täytyy voida liittää jo tuntemiensa asioiden viitekehykseen. Etagi ssa olen käynyt muutaman kerran aiemmin (ks. jutut  lokakuu 2012 ja joulukuu 2012 ). Joka kerta siellä on ollut jotain uutta, uusi kauppa, uusi kahvila, uusi näyttely. Pihalla oli tällä kertaa polkupyörien korjaustapahtuma. Uusi ruokapaikka Puhuttelevaa taidetta Olisikohan täm