Kotona kaikkialla

Minä en katso tosi-tv:tä, sillä inhoan sitä! Viime viikonloppuna katsoin kuitenkin seitsemän jaksoa virolaista tositv-sarjaa " Meie aasta Siberis " ja aion katsoa myös kaikki jäljellä olevat jaksot. Olen koukussa tähän sarjaan. Tämä minut valloittanut sarja on valloittanut myös koko Viron. Virolaiset Tuuli Roosma ja Arbo Tammiksaar läksivät vuodeksi Siperiaan kahden pienen poikansa, Andres ja Kristjan, kanssa. Arbo oli mukana dokumenttiprojektissa (Jaak Kilmi ja Markus Õunapuu) tarkoituksenaan tehdä dokumentti seudun uskonnollisesta yhteisöstä. "Meie aasta Siberis" sarjassa kuvataan perheen elämää vuoden ajan. Tästä ajasta julkaistiin myös kirja joulukuun 2013 alussa. Ensimmäinen painos myytiin loppuun parissa viikossa. Oman kirjani sain vasta tammikuun lopulla. Kirjan mukana on DVD, joka sisältää televisiossa vuosina 2012 - 2013 esitetyt jaksot. Niitä nyt katsoin. Suhtautumiseni tosi-tv:hen on ollut jokseenkin ankara ja tuomitseva: jos on kamera, ihmiset ei

Jännityksellä odotimme, mitä kaikkea se kuuluisa venäläinen naistenpäivä tuo tullessaan. Suomessahan tuo päivä ei useinkaan ole mitään erityistä, mutta Venäjältä odotimme enemmän. Lauantaiaamuna kämppäkaverin herätyskello soi puoli seitsemältä, tai oikeastaan soi kaksi kelloa, sillä repun uumenissa oli hitaammin vaimennettavissa oleva varakello.  Isäntäväki ihmetteli, mikä hätänä, kun niin aikaisin ollimme ylhäällä. Minä olin syyllinen. Edellisenä päivänä oli ollut puhetta, että joskus kahdeksan maissa lähdetään. Illan puhelu vahvisti ajan yhdeksäksi, mikä jäi kämppäkaverille tiedottamatta. Todellinen lähtö oli puoli yhdeksältä. Ole siinä sitten oikeaan aikaan valmis! Puuroa, rahka-smetana-marja-annos, munakasta, tomaatteja + yrttejä, leipää, juustoa, kinkkua, mehua ja kahvia. Lauantai oli sään puolesta, jos mahdollista, vieläkin ikävämpi kuin edellinen päivä. Uutena ikävyytenä oli kolea tuuli. Jo parin kilometrin päässä ensimmäinen pysähdys: Uuden Jyskyjärven aitata