Kesä alkaa olla vain muistoja kesästä. Kesämuistojen KUULUISI olla täynnä aurinkoa, vihreyttä, koivuja, kieloja, kukkivia pihoja, hymyä, leppeää tuulta, haitarinsoittoa, kesämekkoja, aurinkolaseja, järviä, veneitä, mielenrauhaa, mattolaitureita, riippukeinuja, rantasaunaa, olutta, grillimakkaraa, suunnitelmia, sarjakuvia, dekkareita, onnellisia perheitä... Oliko se noin? Mieli alkaa unohtaa ja ehkä vähän "korjata". Koko kesä ei tainnut olla pelkkää idylliä. Oliko niitä täydellisen onnellisuuden hetkiä edes? Jos oli, kestääkö niiden antamalla voimalla syksyn ja talven ja vielä uuden keväänkin? Aurinko paistaa vieläkin, mutta kesä ei tunnu enää kesältä. Kesä ei ole enää EDESSÄ. Silti ei vielä viitsisi luovuttaa ja rynnätä syksyyn. Syksyllä pitää olla niin AKTIIVINEN: Minä olen pitkittänyt kesääni Viro-viikonlopuilla. Viron mökkini pihalla oli pari viikkoa sitten kolme uutta eläintä. Valkohäntäpeura vai kauris? Arkoja ja nopeita (alla olevaa kuvaa parempaa ei ehtinyt ot