Kotona kaikkialla

En osaa sanoa, onko kahviloissa käynti kivempaa yksin vai kaksin. Tiedän, että moni ei käy yksin. Ja tiedän, että monet käyvät isommalla porukalla. Yksin käydessä mukana täytyy olla kirja, joskus muistivihko ja kynäkin riittävät. Kaksin käydessä pitää olla mukana hyvä kaveri. Se ero näissä käynneissä näyttää käytännössä kuitenkin olevan, että hyvän kaverin kanssa kahvilassa kuluu enemmän aikaa. Tammi-helmikuun Tallinnan käynteihin on mahtunut monta hyvää kahvilakokemusta. Tallinnan kahviloista puhuessani en välttämättä tarkoita pelkästään perinteisiä kahviloita. Kohvik voi olla sellainenkin, jossa ei tarjota pullaa, kakunpaloja eikä täytettyjä sämpylöitä kahvin kanssa, vaan edullisia ruoka-annoksia viinin/oluen/kahvin kanssa.  Itse kahvi ei välttämättä aina ole halpaa, mutta ruoka-annosten, viinin ja oluen sekä leivonnaisten suhteen kahviloiden hintataso on vielä selvästi alhaisempi kuin Suomessa. Omalla "käytyjen ja muille suositeltavien kahviloiden" -listallani ovat täl

Vienan Karjalan reissulla sain hyvän musiikkivihjeen. Asko mainitsi nimen Hortus Musicus. Nimi ei sanonut minulle mitään. Kirjoitin nimen pyynnöstä ylös. Viime viikolla tutkin netistä Tallinnan kulttuuritarjontaa lauantai-illalle. Sopivia ooppera- tai teatterilippuja ei ollut tarjolla, mutta Väravatornissa oli "Suur muusikaakadeemia, Beethoveni sonaadid IV", lipun hinta 10 euroa. Esiintyjinä Andres Mustonen (viulu) ja Ivo Sillamaa (haamerklaveer). En ole mikään erityinen klassisen musiikin tuntija enkä harrastaja, mutta ajattelin, että Beethovenin sävellyksiä varmaan jaksaa tunnin, kaksi kuunnella , ja kiva nähdä tuo Väravatornin konserttipaikkakin (osoite: Lühike jalg 9). Sen verran perehdyin  asiaan kuitenkin etukäteen, että jo konserttiin mennessäni tiesin Andres Mustosen olevan Hortus Musicuksen taiteellinen johtaja ja ryhmän perustaja. Ihan uskomaton konsertti. Heti ensimmäisestä sävelestä alkaen. Sanastoni ei riitä kuvailemaan soittajien taitoja eikä soitettujen kap

Viimeisen päivän puolikkaan Jyskyjärvellä aloitimme auto-ongelmalla. Ei onneksi paha ongelma. Ainoastaan se, että auto jäi joen ylittävälle sillalle eikä suostunut siitä liikkumaan mihinkään. Oikeastaan minä olin ongelman ulkopuolella, koska, kuten jo aiemmin olen kertonut, en suostunut ensimmäisen ylityskerran jälkeen istumaan autossa jokea ylitettäessä. Jälkikäteen kuulin, että ongelma oli ainakin osittain itse aiheutettu: Paitsi kännykän käyttö autoa ajaessa, myös kameran käyttö pitäisi ehkä kieltää... Sen verran olen oppinut, että miehet harvoin haluavat neuvoja (ainakaan naiselta) auton käsittelyyn liittyvissä asioissa. Avun tarpeessa tuntuivat kuitenkin olevan. Apumiehet ja -naiset löytyivät majapaikastani ja apuvälineitä "poikien" majapaikasta.  Mattoja ja polttopuita pyörien eteen..  Auto käyntiin ja kaikki työntämään Auttajien ja apuvälineiden avulla auto saatiin irti ja päästiin syömään. Portailla jälleen seudun komein kissa: Lauantaina b