Armeniasta tulee väistämättä mieleen surullisia asioita. Kun maahan tutustuu enemmän, surullisuus vain kasvaa. Syitä murheeseen on: Kansanmurha, maanjäristykset, ikävät välit naapureiden kanssa, Neuvostoliiton ajan jälkeinen köyhyys. Surua lievittävät maiseman kauneus, musiikki, taide, uskonto, Ararat-konjakkikin. Lievittävät, mutta toisaalta ylläpitävät ja ehkä pahentavatkin melankoliaa. Matkailijaankin se tarttuu. Surullisia ovat nämä taulutkin, jotka taiteilija nimeltä Endza on maalannut. Tämän taiteilijan töitä oli näytteillä Echmiadzinissa, paikassa nimeltä Cross of Armenian Unity (ks. linkki ). Kyseessä on jonkinlainen orpokoti, joka on kuitenkin paljon enemmän kuin orpokoti. Ryhmämme oli siellä syömässä. Orpokoti ruokapaikkana kuulostaa vähän ankealta, mutta ei se sitä ollut. Taidetta, käsitöitä, humanitääristä toimintaa, reippaita nuoria ruokaa tarjoilemassa, ruokakin ihan hyvää. Ihan toisenlaista taidetta löytyi Jerevanista Cascade- kompleksin pihalt