Kotona kaikkialla

Matkustaminen on yleensä ottaen mukavaa. Viihdyn hyvin lentokentillä, lentokoneissa ja hotelleissa. Hieman vähemmän viihdyn matkalla lentokentälle ja matkalla hotelliin. Turvatarkastukset ovat rasittavia ja matkalaukkujen odottaminen pitkästyttävää. Jonottamisesta tuskin kukaan pitää. En myöskään pidä nykyisestä itsepalvelukulttuurin lisääntymisestä lentokentillä. Ainakin pitkälle, vaihtoja sisältävälle matkalle lähtiessä haluaisin asioida virkailijan, en koneiden, kanssa. Lisäksi inhoan kaikenlaisia täytettäviä lomakkeita. USA:ta varten tarvittiin paitsi ennen matkaa täytettävä ESTA-lomake myös perille saavuttaessa Tulliselvityslomake. Matkustin tällä kertaa New Yorkiin American Airlinesin operoimilla lennoilla, menomatkalla oli reilun tunnin vaihto Pariisissa ja paluumatkalla reilun tunnin vaihto Lontoon Heathrow:lla.  Reilu tunti ei riitä mihinkään: menomatkalla Pariisissa aika kului täysin terminaalista toiseen siirtymiseen ja erilaisiin jonottamisiin. Matkatavarat tulivat perill

Kyllä. Harlemissa on käytävä.  Jos lukee vanhoja matkaoppaita, ei mene Harlemiin yksin, ei edes keskellä päivää. Minun matkaoppaani oli uusi, siinä suorastaan kehoitettiin. Nyt minä sitten vuorostani kehoitan. On heti sanottava, että minun Harlem-kokemukseni kesti kokonaista kaksi tuntia. Voi helposti arvata, minkä laiseksi Harlem- asiantuntijaksi siinä ajassa kehittyy. Ei juuri minkäänlaiseksi. Kiinnostukseni Harlemiin on toki vanhempaa perua, kaikilla New Yorkin matkoillani olen siellä käynyt (= kolme kertaa).  Aiempien matkojen käynnit ovat olleet matkatoimistojen järjestämiä Harlem-kierroksia: Mieleeni ovat jääneet kertomukset Apollo-teatterin legendaarisesta menneisyydestä, hajanaisia mielikuvia Harlemin syntyhistoriasta ja ennen kaikkea babtistikirkkojen kirkonmenot, joita ehdottomasti kannattaakin mennä katsomaan. Bussin ikkunasta muistan pelonsekaisesti tähyilleeni, josko näkisin oikeita rikollisia tai muuta jännittävää. No, eihän niillä kierroksilla mitään erityisen jännittä

New Yorkin matkani tärkein päämäärä oli kirjojen hankinta. Tai oikeastaan kirjakaupoissa käyminen. Nämä kaksi ovat nykyisin osittain eri asioita. Olisin voinut jo kotona hankkia vastaavat kirjat sähköisinä versioina. Tällöin olisin säästynyt melkein 30 kirjan kantamiselta ja samalla olisin säästänyt yli kymmenen tuntia aikaa. Lisäksi olisin säästynyt yhä pahentuvalta tilaongelmalta. Osa kirjojen ystävistä ymmärtänee, mistä tässä on kysymys. Ensinnäkin, nettikatalogista selailu ei ole sama asia kuin vastaavien kirjojen selailu kirjakaupassa. Nettikatalogia selatessa olet yksin, kirjakaupassa ympärillä on muita "samanmielisiä". Kirjakaupoissa on lisäksi usein hyvät kahvilat. Kirjakaupoissa voi helpommin tehdä myös ihan uudenlaisia löytöjä. Toiseksi, kirjojen kansikuvat ja muu ulkoinen olemus ovat usein varsin kauniita ja ajatuksia herättäviä. Kirja pöydällä tai hyllyssä (tai lattialla olevissa pinoissa, kuten minulla) on eri asia kuin kirja sähköisen laitteen tiedostoluettelo